Mikä on paikka, jossa voit istua kahvittelemassa
kruununvalosalissa ja ihastella samaan aikaan taidenäyttelyä? Entä missä voit
napata eteisestä piknik-viltin kainaloon, käydä levittämässä sen omenapuun
alle ja lusikoida suklaakakkua? Se on paikka,
jossa voit käpertyä, nauttia, ihastella ja ihmetellä. Idyllinen Keravan kartano
on vihdoin avoinna vierailijoille koko kesän ajan, ja mikä olisikaan mahtavampi
tapa viettää kesää kuin täällä työskennellessä ja puuhaillessa?
Sain toukokuun puolivälissä puhelun, jossa minulle kerrottiin koko konseptista. Etukeno ry oli vuokrannut kartanon tilat käyttöön kesäksi. He myös vuokraavat tiloja muille yhdistyksille, yrityksille ja yksityishenkilöille. Minun paikkani kartanolla olisi kesäkahvila Foodinin työntekijänä, mutta minulla tuli puhelun aikana jo tunne, että pääsisin tekemään hurjasti muitakin asioita sekä olemaan mukana toiminnan visioimisessa.
 |
| Harri Salonen© |
Toukokuun lopulla pakkasin rinkkani Turussa ja hyppäsin junaan
pyöräni kanssa. Uusi kaupunki, uusi työ, uudet ihmiset ja uusi koti. Olin kyllä jännän äärellä. Hui. Onneksi löysin perille oikealle kartanolle ja sain lämpimän vastaanoton täällä.
Hyppäsimme yhdessä kesäkahvila Foodinin porukan kanssa tähän
veneeseen ja lähdimme melomaan täysin kohti tuntematonta aavaa. Välillä
aallokot ovat huojuttaneet ja kompassin nuoli on sinkoillut moneen eri
suuntaan, mutta myrskytuulta emme ole kohdanneet läheltäkään. Nyt vene alkaa jo
soljua rauhallisesti tyynessä vedessä. Matka on ollut mahtava tähän mennessä. Onneksi se jatkuu vielä.
Pääsin maanantaina myös kirjaimellisesti melomaan kohti tuntematonta,
kun lähdin ensimmäistä kertaa inkkariveneellä melomaan Keravanjoelle. Siitä
lisää ensi kerralla.
Keravan kartano on minulle tällä hetkellä enemmän kuin
pelkkä kesätyöpaikka. Se on myös kotini.
Kotina kartano on melko ainutlaatuinen. Kartano on aina
täynnä elämää ja arki ei kyllä koskaan ole tylsää. Harva koti muuttuu
viikonloppuaamuisin joogasaliksi ja harvan kodin keittiössä Michelin-tason
huippukokki opettaa villiyrttien hyödyntämisestä ruoanlaitossa. En usko, että
moni kohtaa aamukahvia juodessaan yllättäen kaupungin työntekijöitä omalla
takapihallaan tai törmää tuntemattomaan bilekansaan lauantai-iltana mennessään hammaspesulle omassa
kodissaan.
Nyt on aika keittää lisää kahvia ja käydä vähän
silittelemässä uusia karvaisia ystäviäni. Niistäkin tulette vielä kuulemaan
lisää.
Aurinkoisin terkuin,
Kartanon Liisa
