Ennen ensimmäistä työpäivää en ollut koskaan käynyt Keravan kartanolla, ja täällä kesän ajan asustavat eläimet olivat täysi yllätys. Heti töiden alettua sain tutustua kolmeen lampaaseen ja kanaan sekä yhteen kaniin. Kartanolla voi myös nähdä Hermanni-kissan kuljeskelemassa. Avustin eläinten hoidossa kuten myöskin niiden elintilojen kunnostamisessa.
Yhtenä päivänä rakensimme lampaille uuden, suuremman aitauksen laitumelle - vanhalta alueelta alkoi loppua syötävä. Uusikin aitaus taitaa tarvita pian taas laajennusta. Lisäsimme lampaille myös katoksen, jonka alle ne pääsevät sadetta tai porottavaa auringonpaistetta suojaan.
Lampaat päästetään usein pihamaalle vapaiksi - useimmiten juuri aamulla tai illalla kun kartanolla ei ole asiakkaita. Lampaiden saaminen takaisin aitaukseen onkin hieman haastavampaa, mutta useimmiten ne tulevat ruoan perässä.
Kävimme hakemassa kolmelle kanalle seuraksi kukon. Hakumatkalla toivoimme hartaasti ettei se alkaisi kiekua autossa. Nyt kotiuduttuaan se antaa kuulua muulloinkin kuin ainoastaan aamukuudelta. Arkailin hieman kanoihin koskemista; pelkäsin niiden näykkäsevän jos menee liian lähelle. Kerran kanat olivat päässeet ulos aitauksestaan verkossa olleesta reiästä. Minun täytyi nostaa ne yksi kerralla syliin ja viedä takaisin. Yllätyin kuinka kiltisti ne pysyivät otteessani - myös niiden sulat tuntuivat erittäin pehmeiltä.
Eläinten hoito oli vain yksi osa tästä kesätyöstä. Paljon tuli autettua myös kartanon kahvilan puolella - vaikka kassakonetta en vieläkään osaa käyttää. Oli mukavaa päästä tekemään asiakaspalvelua, ja erittäin hienolta tuntui kun pystyi auttamaan toista. Enemmän koen olleeni avuksi keittiön puolella, jossa voi kiireellisinä päivinä olla aika kaoottista.
Pian kuukauden kestänyt kesätyö on ohi. Hullua kuinka nopeasti kesäkuu on kulunut. Kartanoa tulee varmasti ikävä: tänne pääsee kauniisiin ja rauhallisiin maalaismaisemiin pakoon kaupungin melskettä. Onneksi kartanolla voi tulla vierailemaan, vaikka työt päättyvätkin.
Jenni Rapakko
