Kesätöissä Keravan kartanolla

Moi! Me ollaan Huong ja Lotta ja oltiin heinäkuussa kesätöissä täällä Keravan kartanolla. Tunnettiin toisemme entuudestaan, joten työnteko yhdessä sujui heti alusta asti.

Ensimmäisenä työpäivänä tutustuttiin kahvilatyöhön keittiön sekä salin puolella ja päästiin laittamaan kattauksia noutopöytää varten. Kahvilapäivinä eli maanantaina ja tiistaina avustettiin keittiössä muun muassa tiskaamisessa ja haettiin astioita pöydistä. Hieman myöhemmin pääsimme harjoittelemaan kassatyötä ja opimme leikkaamaan kakkua oikein. Aluksi kassan käyttö tuntui vaikealta, mutta kyllä sen aika nopeasti oppi.

Muina päivinä tehtiin kaikkea muuta esimerkiksi pestiin, hiottiin ja maalattiin terassikalusteita. Siivottiin ja järjesteltiin ulkovarastoa ja hoidettiin eläimiä. Parina päivänä kanat ja lampaat päästettiin ulos. Niiden saaminen sisälle olikin sitten hieman haastavampi homma. Kanat täytyi noukkia yksitellen häkkiin ja lampaat houkutella ruuan perässä. Perjantaisin oli siivouspäivä, jolloin imuroitiin ja mopattiin koko kartano.

Kahtena torstaina kartanolla oli lasten puutarhapäivä. Niinä päivinä rakensimme majan, paistettiin makkaraa ja tikkupullia, tehtiin käpylehmiä ja kaikkea sen sellaista. Nämä päivät oli aika rentoja ja tykättiin molemmat olla lasten kanssa.

Kaiken kaikkiaan tämä kuukausi on ollut tosi kiva ja olemme oppineet paljon kaikkea uutta ja kivaa. Kartano oli rento ja ihana paikka työskennellä, vaikka osa töistä veikin voimat aika nolliin. Muut työntekijät olivat mukavia ja tulimme toimeen heidän kanssa. Kuukausi meni tosi nopeasti ja tulee varmasti ikävä tätä paikkaa, vaikka voihan tänne tulla muutenkin kuin vain tekemään töitä.

Haluamme kiittää kaikkia työntekijöitä ja erityisesti ohjaajaamme Annaa, joka neuvoi ja opasti meitä. Anna aina huolehti, että kaikki on hyvin ja jos vaikka kakkupala pääsi kaatumaan niin sanoi: "ei hätää" tai "ei tarvi jännittää"  :D

 -Lotta ja Huong

Eläinten seassa - Kesätöissä Keravan kartanolla

Ennen ensimmäistä työpäivää en ollut koskaan käynyt Keravan kartanolla, ja täällä kesän ajan asustavat eläimet olivat täysi yllätys. Heti töiden alettua sain tutustua kolmeen lampaaseen ja kanaan sekä yhteen kaniin. Kartanolla voi myös nähdä Hermanni-kissan kuljeskelemassa. Avustin eläinten hoidossa kuten myöskin niiden elintilojen kunnostamisessa. 

Yhtenä päivänä rakensimme lampaille uuden, suuremman aitauksen laitumelle - vanhalta alueelta alkoi loppua syötävä. Uusikin aitaus taitaa tarvita pian taas laajennusta. Lisäsimme lampaille myös katoksen, jonka alle ne pääsevät sadetta tai porottavaa auringonpaistetta suojaan.

Lampaat päästetään usein pihamaalle vapaiksi - useimmiten juuri aamulla tai illalla kun kartanolla ei ole asiakkaita. Lampaiden saaminen takaisin aitaukseen onkin hieman haastavampaa, mutta useimmiten ne tulevat ruoan perässä.

Kävimme hakemassa kolmelle kanalle seuraksi kukon. Hakumatkalla toivoimme hartaasti ettei se alkaisi kiekua autossa. Nyt kotiuduttuaan se antaa kuulua muulloinkin kuin ainoastaan aamukuudelta. Arkailin hieman kanoihin koskemista; pelkäsin niiden näykkäsevän jos menee liian lähelle. Kerran kanat olivat päässeet ulos aitauksestaan verkossa olleesta reiästä. Minun täytyi nostaa ne yksi kerralla syliin ja viedä takaisin. Yllätyin kuinka kiltisti ne pysyivät otteessani - myös niiden sulat tuntuivat erittäin pehmeiltä.

Eläinten hoito oli vain yksi osa tästä kesätyöstä. Paljon tuli autettua myös kartanon kahvilan puolella - vaikka kassakonetta en vieläkään osaa käyttää. Oli mukavaa päästä tekemään asiakaspalvelua, ja erittäin hienolta tuntui kun pystyi auttamaan toista. Enemmän koen olleeni avuksi keittiön puolella, jossa voi kiireellisinä päivinä olla aika kaoottista. 

Pian kuukauden kestänyt kesätyö on ohi. Hullua kuinka nopeasti kesäkuu on kulunut. Kartanoa tulee varmasti ikävä: tänne pääsee kauniisiin ja rauhallisiin maalaismaisemiin pakoon kaupungin melskettä. Onneksi kartanolla voi tulla vierailemaan, vaikka työt päättyvätkin.

Jenni Rapakko

Vieraskynä: Kartanon yläkerran sadonkorjuu

Pääosin kirjoitustyötä tekevänä yrittäjänä työpisteeni on yleensä siellä mihin asetan tietokoneeni. Elämä on kuljettanut minut keskittymään töihini niin intialaisen riksa-aseman penkillä kuin suomalaisen päiväkodin eteisessäkin.

Tänä kesänä olen saanut tehdä suunnittelu- ja kirjoitustyötä Keravan kartanon yläkerrassa. Rakastan kartanoita. Vanhassa miljöössä työskentely on laajentanut tajuntaani monin tavoin.


Erityisesti olen iloinnut kartanokesässä seuraavista hetkistä ja havainnoista:

1) Olen saanut rapsutella vuohia ennen työpäivän aloitusta.

 

Se tunne, kun saavun kartanon rauhaisaan pihaan perhearjen aamukiireiden jälkeen. Toivotan hyvää huomenta kartanon vuohille, Mollalle ja Maijalle. Vaihdan kuulumiset heidän kanssaan, hengitän syvään kartanon kesäilmaa ja nousen natisevat portaat yhteisölliseen työhuoneeseeni.

Kuulen stressipisteiden ropisevan alas hartioiltani ja katoavan vanhan kakluunin taakse ja lankkulattian rakosiin. Avaan tietokoneen, laitan klassisen musiikin sävelet virtaamaan korviini ja suljen hetkeksi silmäni. Ei hassumpi startti työpäivään, vai mitä?

 

2) Kartanotoimisto on antanut valoenergiaa. 

 

Olen kuin vanhan ajan valokennolaskin. Toimin auringonvalolla. Niinpä olen riemuinnut siitä, että kartanon ikkunoiden mummolatyyliset pitsiverhot päästävät valon kauniisti sisälle. Ympäröivä maisema suorastaan imee itseensä valosäteet, vaikka taivaalla lipuisikin pilviä. Luonnonvalo kaunistaa kartanon.

Valo leikkii myös kartanon puutarhassa: omenapuissa, sisääntulokujan hiekan jyväsissä ja vehreillä nurmikoilla.

 

3) Nostalginen tunnelma on saatellut flow-tilaan.

 

Nostalgia saa monet meistä hyvälle tuulelle, niin myös minut. Pystyn helposti kuvittelemaan mielessäni kartanon menneiden aikojen elämän. Tuo mielikuva on auttanut minua keskittymään työhön ja tuonut sisäisen hymyn. Olen levollinen mutta täynnä energiaa.

Olen saatellut kartanon seinien sisäpuolella perhelehden painoon, kirjoittanut kulttuurimatkailuun liittyviä tekstejä ja suunnitellut hyvinvointia tukevia ryhmämatkaohjelmia. Tuntimääräinen työskentelyaikani on ollut vähäinen verrattuna tuottavuuteen.

Uskallankin väittää, että panos-tuotos -suhde on täällä huomattavasti parempi kuin perinteisessä toimistossa.

 

4) Olen saanut ateriainnovaatioita työpäivän päätteeksi.

 

Kartanolla olen kohdannut eri ammattialojen edustajia, jotka kaikki tuntuvat jakavan samankaltaisia arvoja. Eri alat mutta yhteinen arvomaailma on vienyt aivotoimintani uusille raiteille ja jokaista työpäivääni on siivittänyt innostus.

Kesäkahvila Foodinin puoti on tutustuttanut minut monenmoiseen aiemmin kokeilemattoman herkun raaka-aineeseen. Ilman kesää kartanolla en olisi ryhtynyt taiteilemaan kikhernepihvejä tai mitä mielikuvituksellisimpia smoothieita kotona. On hieno tunne ostaa tuotteita paikasta, jossa tiedetään mitä myydään ja mistä raaka-aineet tulevat.

 

5) Umpikujaan ajauduttuani olen jutellut kanalle.

 

Ajatustyö ja uuden luominen ei ole aina helppoa edes näin hulppeassa ympäristössä. Kun ideat ovat kiertäneet kehää, olen mennyt hetkeksi ulos juttelemaan kollegalleni Kirsikalle.

Kirsikka on kana. Usein se kuuntelee minua pää kallellaan, heilauttaa sitten helttaansa ja alkaa nokkia maata.

Usko tai älä: moni asia yksinkertaistuu kun sen kertoo kanalle. Tätäkään en olisi oppinut Helsingin ydinkeskustan toimistokorttelissa.

Päivi Suutari

Kirjoittaja on tuusulalainen Travel Designer ja yrittäjä, joka seikkailee työprojekteissaan matkailun, hyvinvoinnin ja vertaisyhdistysten maailmassa. Löydät Päivin blogin osoitteesta www.lempeamatkailu.fi.

Vieraskynä: Työniloa kartanolla

Olen iloinen ja onnekas yksilö saadessani mahdollisuuden työskennellä Keravan kartanon tiloissa tänä kesänä. Kartanon vehreä ympäristö on luovan työn tekemiseen erityisen hyvä, inspiroiva ja virkistävä. Astuessa sisään vaalean sävyiseen puiseen taloon minut valtaa äkillinen tarve hymyillä, en ihan osaa selittää.  Hyvä fiilis. Olen kansanmuusikko ja laulaja, ja tänä kesänä tehnyt talon suojissa sovituksia ja sävellyksiä kuorolle, sekä suunnitellut monitaiteellista projektia jonka ensi-ilta on marraskuussa Teatteri Avoimissa Ovissa.

Olen koittanut kesän mittaan kiivetä kartanon toisen kerroksen rauhaan näyttelytaulujen keskelle ja pitsiverhojen uumeniin säveltämään niin monena päivänä kuin mahdollista. Toisinaan olen jäänyt terassille kuuntelemaan pihapiirin ääniä ja lekottelemaan auringossa. On hyvin mahdollista että vaikka miten ääniä vaimentavat luurit päässä olen sovituksia tehnyt, niihin on päätynyt jotakin vaikutetta Molla ja Maija -vuohien kutsuhuuteluista (loistavaa seuraa muuten). Ja kanat, tuskin koskaan olen aiemmin elämässäni tullut luoneeksi emotionaalista suhdetta kanoihin. Päivän päätteeksi on tullut usein juotua viides kuppi kahvia alakerran kahvilassa; vahvasti palkinnon tuntua. Välihuoneen tuotevalikoiman keskeltä on aina yhtä vaikea kulkea ostamatta mitään.

Kartanon ympäristö sopii minulle: se on samaan aikaan sekä rauhoittava että täynnä elämää.  Pikku hiljaa kesän mittaan olen alkanut tavata myös ystäviä ja sukulaisia kartanon pihapiirissä; sieltähän minut löytää.

Toivon että tilaisuus käyttää kartanon tiloja myös työskentelyyn tulee kohdalle toistekin, sillä paikka on aivan valloittava. Keravan maaseutuosion aatelia!

Lotta Hagfors

Hereillä, mutta vielä tokkurassa

Kesä on vierähtänyt jo elokuun puolelle. En voi käsittää sitä. Miten aika onkaan voinut mennä näin huimaa vauhtia? Toisaalta, kesään on mahtunut niin hurjasti asioita, ettei ole sinänsä yllättävää, että aika rientää. Onneksi kartanolla riittää vielä puuhaa elokuun loppuun saakka, joten eipä tarvitse vielä hätäillä. 

Viimeisten parin viikon aikana keskiviikkoiltaisin kartanolla on järjestetty Kerava-aiheisia tarinatuokioita, joissa on ollut huikeita puhujia ja kiitettävä määrä kiinnostuneita kuulijoita. Ulkopaikkakuntalaisena minulla on ollut ilo seurata keravalaisten aktiivisuutta ja mielenkiintoa kartanoa sekä yleisesti Keravan historiaa kohtaan. Kun pöllähdin tänne toukokuun lopulla, minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä Keravasta (ja kyllä, onnistuin eksymäänkin heti toisena päivänä), mutta nyt minulle on muodostunut jonkinlainen tunneside tätä paikkaa kohtaan. Jos en olisi ollut eilen työvuorossa, olisin mielelläni kuunnellut millaisia tarinoita Samuli Isola oli kertomassa kartanon salissa.

Mitä pidemmälle kesä on edennyt, sitä enemmän kartanolla vierailevilta ihmisiltä on herännyt kysymyksiä kartanosta ja sen tulevaisuudesta. Vierailijoita on kiinnostanut kovasti, mitä täällä tapahtuu elokuun jälkeen. Ihmiset kyselevät myös jatkuuko kesäkahvila Foodinin toiminta kenties jossain uudessa toimipisteessä. Halukkaita löytyisi nyt jo varaamaan tunnelmallista kartanoa syksyn juhliin.

Etenkin keravalaisia kiinnostaa kartanon kohtalo. Muutama asiakas on jo kahvilan tiskillä ruvennut haaveilemaan oman kahvilan pitämisestä ja maalaamaan mielikuvia siitä. Tuntuu kuin nukkuva Keravan kartano olisi herännyt talviuniltaan ja ympäröivät ihmiset ovat kuulleet sen äänen. Kartano on hereillä, mutta vielä hiukan tokkurassa.

Kesäkahvila sopii kartanolle melko täydellisesti ja asiakkaiden palaute on osoittanut, että sitä on myös kaivattu. Ihaninta kesässä on kuitenkin ollut kaikki muu vilinä kesäkahvilan lisäksi. On ollut teatteria, joogaa, markkinoita, luentoja ja erilaisia teemailtoja. Myös ilman virallisia tapahtumia kartanolla pyörii kokoajan väkeä, mikä on ihanaa. Olen tavannut mielenkiintoisia, sydämellisiä ihmisiä, joita tuskin olisin kohdannut missään muualla. Keravan kartanolla on hurmaava yhteisöllinen ilmapiiri, ja toivon että mitä ikinä tapahtuukaan jatkossa, että se säilyisi. Kesä on mielestäni osoittanut, että juuri tätä keravalaiset kaipaavat. 

Viikonloppu lähestyy ja nyt tapahtuu taas uutta. Kesäteatteriesitys Kolme Muskettisoturia saa ensi-iltansa huomenna. En ehtinyt katsomaan Risto Räppääjää, sillä työvuorot osuivat valitettavan usein esitysten päälle, mutta nyt minun on ehdottomasti löydettävä päivä, jolloin voin itse päästä nauttimaan esityksestä. Näyttelijät, jotka ovat pyörineet harjoituspäivinä kartanolla, ovat olleet niin suloisia, että haluan nähdä heidät ehdottomasti lavalla.

Toivottavasti sadepäivät hellittäisivät. Vaikka oikeasti minusta kartanolla on tunnelmallisinta kuunnellessa sateenropinaa peltikattoa vasten teekupposen ääressä. 

Rakkaudella,

Kartanon Liisa

Kartanokamuja

Viikko kartanolla on taas kulunut, ja vilskettä ja hulinaa on jälleen riittänyt. Kesän viimeinen Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi kesäteatteri esitys oli tänään, ja olo on hieman haikea. Tulen kaipaamaan Vekarateatterin ihanan iloisia näyttelijöitä, joihin on törmännyt esityspäivinä pihapiirissä. Toivon, että heitä näkee vielä tulevinakin viikkoina vuohia silittelemässä.

Juhannusta edeltävänä torstaina kartanon pihaan saapuivat uudet asukkaat. Perhosia oli vatsassa. Miten nämä sympaattiset määkijät sopeutuisivat elämään Keravan kartanolla? Yhtäkkiä kartanolla oli kaksi karvaista asukkia, joiden kanssa puuhasteltavaa on kyllä riittänyt.

Vuohi parivaljakko, Molla ja Maija, ovat nyt asustelleet kartanolla kuukauden. Yhteiselo heidän kanssaan on mennyt mukavasti vaikka pariin otteeseen on pitänyt hieman käyttää luovuutta. Onneksi ystäväpiiristä on löytynyt avuliaita ja innokkaita aidan rakentajia, jotka ovat kelpuuttaneet korvaukseksi kakkupalkan.

Pari viikkoa sitten kartanolla tapahtui perheenlisäystä. Molla ja Maija saivat naapureikseen Kirsikan, Kerttulin ja Murikan. Kartanolla on säästytty naapuririidoilta ja välit ovat olleet lämpimät. Kanat ovat eläneet kartanolla leppoisasti alusta alkaen ja nyt olo on näköjään sen verran kotoisa, että munia löytyy päivän päätteeksi jo reilusti. 

Keravan kaupunki tuki Etukeno ry:n toimintaa osoittamalla varoja kanojen kesävuokraukseen tuomaan iloa kaupunkilaisten kesään. Tämä oli ehdottomasti hyvä päätös. Kartanolla käy päivittäin sankoin joukoin ihmisiä ruokkimassa, silittelemässä ja ihastelemassa kartanon kesäasukkaita. Eläimet ovat saaneet etenkin lapsiperheet liikkeelle ja sitä on ollut ilo seurata. Lapset ovat aivan riemuissaan eläimistä, eivätkä millään malttaisi lähteä kotimatkalle. Jopa päiväkotiryhmät ovat käyneet piknikillä kartanon pihassa ja puuhastelemassa eläinystävien kanssa. 

Monelle lapselle kohtaaminen kartanon kanojen ja vuohien kanssa voi olla yksi ensimmäisistä, ellei ensimmäinen vastaavanlainen kokemus. Tämä tuli esille, kun juttelin erään lastentarhanopettajan kanssa. Hän kertoi minulle, etteivät osa lapsista olleet tunnistaneet mikä eläin vuohi on. Ajatus nauratti minua. Hetken pohdittuani asiaa, se ei tuntunut enää niin kummalliselta. Jos on elänyt koko pienen elämänsä kaupungissa, missä ihmeessä niitä vuohia olisi muka päässyt ihmettelemään. 

Kun kuulin, että kartanolle tulee kesäksi vuohia ja kanoja olin iloissani, mutta en osannut kuvitella kuinka hienoa tämä olisi. En olisi arvannut, kuinka paljon iloa ja riemua nämä hurmaavat olennot toisivat Keravan kartanolle tänä kesänä. 

Ensi viikolla on taas puuhakas viikko kartanolla ja odotan innolla hellepäiviä.

Aurinkoisin terveisin,

Kartanon Liisa