Viikko kartanolla on taas kulunut, ja vilskettä ja hulinaa
on jälleen riittänyt. Kesän viimeinen Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi
kesäteatteri esitys oli tänään, ja olo on hieman haikea. Tulen kaipaamaan
Vekarateatterin ihanan iloisia näyttelijöitä, joihin on törmännyt esityspäivinä
pihapiirissä. Toivon, että heitä näkee vielä tulevinakin viikkoina vuohia
silittelemässä.
Juhannusta edeltävänä torstaina kartanon pihaan saapuivat
uudet asukkaat. Perhosia oli vatsassa. Miten nämä sympaattiset määkijät
sopeutuisivat elämään Keravan kartanolla? Yhtäkkiä kartanolla oli kaksi
karvaista asukkia, joiden kanssa puuhasteltavaa on kyllä riittänyt.
Vuohi parivaljakko, Molla ja Maija, ovat nyt asustelleet
kartanolla kuukauden. Yhteiselo heidän kanssaan on mennyt mukavasti vaikka
pariin otteeseen on pitänyt hieman käyttää luovuutta. Onneksi ystäväpiiristä on
löytynyt avuliaita ja innokkaita aidan rakentajia, jotka ovat kelpuuttaneet
korvaukseksi kakkupalkan.
Pari viikkoa sitten kartanolla tapahtui perheenlisäystä.
Molla ja Maija saivat naapureikseen Kirsikan, Kerttulin ja Murikan. Kartanolla
on säästytty naapuririidoilta ja välit ovat olleet lämpimät. Kanat ovat eläneet
kartanolla leppoisasti alusta alkaen ja nyt olo on näköjään sen verran kotoisa,
että munia löytyy päivän päätteeksi jo reilusti.
Keravan kaupunki tuki Etukeno ry:n toimintaa osoittamalla
varoja kanojen kesävuokraukseen tuomaan iloa kaupunkilaisten kesään. Tämä oli
ehdottomasti hyvä päätös. Kartanolla käy päivittäin sankoin joukoin ihmisiä
ruokkimassa, silittelemässä ja ihastelemassa kartanon kesäasukkaita. Eläimet
ovat saaneet etenkin lapsiperheet liikkeelle ja sitä on ollut ilo seurata.
Lapset ovat aivan riemuissaan eläimistä, eivätkä millään malttaisi lähteä kotimatkalle.
Jopa päiväkotiryhmät ovat käyneet piknikillä kartanon pihassa ja
puuhastelemassa eläinystävien kanssa.
Monelle lapselle kohtaaminen kartanon kanojen ja vuohien
kanssa voi olla yksi ensimmäisistä, ellei ensimmäinen vastaavanlainen kokemus.
Tämä tuli esille, kun juttelin erään lastentarhanopettajan kanssa. Hän kertoi
minulle, etteivät osa lapsista olleet tunnistaneet mikä eläin vuohi on. Ajatus
nauratti minua. Hetken pohdittuani asiaa, se ei tuntunut enää niin kummalliselta.
Jos on elänyt koko pienen elämänsä kaupungissa, missä ihmeessä niitä vuohia olisi
muka päässyt ihmettelemään.
Kun kuulin, että kartanolle tulee kesäksi vuohia ja kanoja
olin iloissani, mutta en osannut kuvitella kuinka hienoa tämä olisi. En olisi
arvannut, kuinka paljon iloa ja riemua nämä hurmaavat olennot toisivat Keravan
kartanolle tänä kesänä.
Ensi viikolla on taas puuhakas viikko kartanolla ja odotan
innolla hellepäiviä.
Aurinkoisin terveisin,
Kartanon Liisa