Kartanokamuja

Viikko kartanolla on taas kulunut, ja vilskettä ja hulinaa on jälleen riittänyt. Kesän viimeinen Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi kesäteatteri esitys oli tänään, ja olo on hieman haikea. Tulen kaipaamaan Vekarateatterin ihanan iloisia näyttelijöitä, joihin on törmännyt esityspäivinä pihapiirissä. Toivon, että heitä näkee vielä tulevinakin viikkoina vuohia silittelemässä.

Juhannusta edeltävänä torstaina kartanon pihaan saapuivat uudet asukkaat. Perhosia oli vatsassa. Miten nämä sympaattiset määkijät sopeutuisivat elämään Keravan kartanolla? Yhtäkkiä kartanolla oli kaksi karvaista asukkia, joiden kanssa puuhasteltavaa on kyllä riittänyt.

Vuohi parivaljakko, Molla ja Maija, ovat nyt asustelleet kartanolla kuukauden. Yhteiselo heidän kanssaan on mennyt mukavasti vaikka pariin otteeseen on pitänyt hieman käyttää luovuutta. Onneksi ystäväpiiristä on löytynyt avuliaita ja innokkaita aidan rakentajia, jotka ovat kelpuuttaneet korvaukseksi kakkupalkan.

Pari viikkoa sitten kartanolla tapahtui perheenlisäystä. Molla ja Maija saivat naapureikseen Kirsikan, Kerttulin ja Murikan. Kartanolla on säästytty naapuririidoilta ja välit ovat olleet lämpimät. Kanat ovat eläneet kartanolla leppoisasti alusta alkaen ja nyt olo on näköjään sen verran kotoisa, että munia löytyy päivän päätteeksi jo reilusti. 

Keravan kaupunki tuki Etukeno ry:n toimintaa osoittamalla varoja kanojen kesävuokraukseen tuomaan iloa kaupunkilaisten kesään. Tämä oli ehdottomasti hyvä päätös. Kartanolla käy päivittäin sankoin joukoin ihmisiä ruokkimassa, silittelemässä ja ihastelemassa kartanon kesäasukkaita. Eläimet ovat saaneet etenkin lapsiperheet liikkeelle ja sitä on ollut ilo seurata. Lapset ovat aivan riemuissaan eläimistä, eivätkä millään malttaisi lähteä kotimatkalle. Jopa päiväkotiryhmät ovat käyneet piknikillä kartanon pihassa ja puuhastelemassa eläinystävien kanssa. 

Monelle lapselle kohtaaminen kartanon kanojen ja vuohien kanssa voi olla yksi ensimmäisistä, ellei ensimmäinen vastaavanlainen kokemus. Tämä tuli esille, kun juttelin erään lastentarhanopettajan kanssa. Hän kertoi minulle, etteivät osa lapsista olleet tunnistaneet mikä eläin vuohi on. Ajatus nauratti minua. Hetken pohdittuani asiaa, se ei tuntunut enää niin kummalliselta. Jos on elänyt koko pienen elämänsä kaupungissa, missä ihmeessä niitä vuohia olisi muka päässyt ihmettelemään. 

Kun kuulin, että kartanolle tulee kesäksi vuohia ja kanoja olin iloissani, mutta en osannut kuvitella kuinka hienoa tämä olisi. En olisi arvannut, kuinka paljon iloa ja riemua nämä hurmaavat olennot toisivat Keravan kartanolle tänä kesänä. 

Ensi viikolla on taas puuhakas viikko kartanolla ja odotan innolla hellepäiviä.

Aurinkoisin terveisin,

Kartanon Liisa