Melontaa ja markkinoita

Kuuma kahvi höyryää kupissani. Käperryn kirjan kanssa kartanon olohuoneen nahkasohvalle ja kuuntelen sateen ropinaa. Yksi maailman ihanimmista äänistä tulee siitä, kun sadepisarat iskeytyvät peltikattoa vasten. Tämä on mainio tapa viettää sateista kesäpäivää. Tummat ukkospilvet ja kaatosade eivät häiritse minua lainkaan, sillä kartanolla on lämmin ja kodikas tunnelma.

Näin sadepäivänä tulee väistämättä muisteltua viikon takaista hellepäivää, jolloin kävin melomassa Keravanjokea pitkin inkkariveneellä. Kun kuulin melontamahdollisuudesta tultuani kartanolle, päätin heti, että tätä on kokeiltava. Jännitin melontaretkeä hieman etukäteen. Mitä jos vene kippaa kesken matkan? Mitä jos en edes pääse veneen kyytiin? Olin melonut pari kertaa ennen, mutta siitä oli kulunut jo vuosia. 

Pyysin ystäväni mukaan ja kärräsimme yhdessä veneen joenrantaan kivisillan kupeeseen. Astuin ensiksi hieman epäröiden keikkuvaan kanoottiin, mutta ystäväni vakuutti minut, että kaikki sujuisi mutkattomasti. Niin sujuikin. Nopeammin kuin kuvittelinkaan, istuimme jo kyydissä. Kanootti lipui kevyesti kivisillan alitse ja lähdimme melomaan yläjuoksuun. Meloimme rauhallista vauhtia ja välillä pysähdyimme ihastelemaan kirkkaan sinistä taivasta ja kaislikossa surraavia sudenkorentoja. Aurinko paistoi eikä ollut kiire mihinkään.

Välillä on hyvä poistua omalta mukavuusalueelta ja kokeilla rohkeasti uusia juttuja. Asioiden ei tarvitse välttämättä olla isoja, sillä melko yksinkertaisetkin kokemukset voivat viedä aivan vieraille vesille ja tuntua erittäin palkitsevilta. En olisi arvannut etukäteen kuinka rentouttavaa puuhaa melominen on. En olisi keksinyt parempaa tapaa viettää kuumaa kesäpäivää. 

Jos kaipaa mukavaa kesätekemistä Keravalla, suosittelen ehdottomasti kanootin tai kajakin vuokraamista kartanolta. Hieman kokeneemmalle melojalle löytyy myös yksinistuttavia kajakkeja. Jos tarkoituksena on vain viettää letkeä ilta kaverin kanssa, sitten isompi kanootti on täydellinen.

On vaikea käsittää, että kesä on jo näin pitkällä. Miten ihmeessä ollaan jo heinäkuun puolella? Viimeinen viikko meni aivan hujauksessa eläinten kanssa touhutessa. Uudet asukkaamme ovat tuoneet vilskettä ja vipinää kartanolle. Sarvekkaat kaverit ovat olleet aivan ihania, mutta myös melkoisia jääräpäitä.

Viikonloppuihin heinäkuussa säpinää tuovat lauantaisin pidettävät markkinat. Oli upeaa nähdä viime lauantaina piha täynnä ihmisiä ja myyjiä. Itse meinasin melkein tyhjentää korumyyjän pöydän puhtaaksi, mutta onneksi työpäivänä ei ollut aikaa shoppailla liikaa.

 Olin aivan haltioissani Oona Haapakorven käden jäljestä. Hänen tekemänsä korut ovat niin siroja ja kauniita.  Täältä löydät lisää hänen töitään. 

Odotan innolla jo tulevan lauantain markkinoita!


Kesäterkuin,

Kartanon Liisa