Pääosin kirjoitustyötä tekevänä yrittäjänä työpisteeni on yleensä siellä mihin asetan tietokoneeni. Elämä on kuljettanut minut keskittymään töihini niin intialaisen riksa-aseman penkillä kuin suomalaisen päiväkodin eteisessäkin.
Tänä kesänä olen saanut tehdä suunnittelu- ja kirjoitustyötä Keravan kartanon yläkerrassa. Rakastan kartanoita. Vanhassa miljöössä työskentely on laajentanut tajuntaani monin tavoin.
Erityisesti olen iloinnut kartanokesässä seuraavista hetkistä ja havainnoista:
1) Olen saanut rapsutella vuohia ennen työpäivän aloitusta.
Se tunne, kun saavun kartanon rauhaisaan pihaan perhearjen aamukiireiden jälkeen. Toivotan hyvää huomenta kartanon vuohille, Mollalle ja Maijalle. Vaihdan kuulumiset heidän kanssaan, hengitän syvään kartanon kesäilmaa ja nousen natisevat portaat yhteisölliseen työhuoneeseeni.
Kuulen stressipisteiden ropisevan alas hartioiltani ja katoavan vanhan kakluunin taakse ja lankkulattian rakosiin. Avaan tietokoneen, laitan klassisen musiikin sävelet virtaamaan korviini ja suljen hetkeksi silmäni. Ei hassumpi startti työpäivään, vai mitä?
2) Kartanotoimisto on antanut valoenergiaa.
Olen kuin vanhan ajan valokennolaskin. Toimin auringonvalolla. Niinpä olen riemuinnut siitä, että kartanon ikkunoiden mummolatyyliset pitsiverhot päästävät valon kauniisti sisälle. Ympäröivä maisema suorastaan imee itseensä valosäteet, vaikka taivaalla lipuisikin pilviä. Luonnonvalo kaunistaa kartanon.
Valo leikkii myös kartanon puutarhassa: omenapuissa, sisääntulokujan hiekan jyväsissä ja vehreillä nurmikoilla.
3) Nostalginen tunnelma on saatellut flow-tilaan.
Nostalgia saa monet meistä hyvälle tuulelle, niin myös minut. Pystyn helposti kuvittelemaan mielessäni kartanon menneiden aikojen elämän. Tuo mielikuva on auttanut minua keskittymään työhön ja tuonut sisäisen hymyn. Olen levollinen mutta täynnä energiaa.
Olen saatellut kartanon seinien sisäpuolella perhelehden painoon, kirjoittanut kulttuurimatkailuun liittyviä tekstejä ja suunnitellut hyvinvointia tukevia ryhmämatkaohjelmia. Tuntimääräinen työskentelyaikani on ollut vähäinen verrattuna tuottavuuteen.
Uskallankin väittää, että panos-tuotos -suhde on täällä huomattavasti parempi kuin perinteisessä toimistossa.
4) Olen saanut ateriainnovaatioita työpäivän päätteeksi.
Kartanolla olen kohdannut eri ammattialojen edustajia, jotka kaikki tuntuvat jakavan samankaltaisia arvoja. Eri alat mutta yhteinen arvomaailma on vienyt aivotoimintani uusille raiteille ja jokaista työpäivääni on siivittänyt innostus.
Kesäkahvila Foodinin puoti on tutustuttanut minut monenmoiseen aiemmin kokeilemattoman herkun raaka-aineeseen. Ilman kesää kartanolla en olisi ryhtynyt taiteilemaan kikhernepihvejä tai mitä mielikuvituksellisimpia smoothieita kotona. On hieno tunne ostaa tuotteita paikasta, jossa tiedetään mitä myydään ja mistä raaka-aineet tulevat.
5) Umpikujaan ajauduttuani olen jutellut kanalle.
Ajatustyö ja uuden luominen ei ole aina helppoa edes näin hulppeassa ympäristössä. Kun ideat ovat kiertäneet kehää, olen mennyt hetkeksi ulos juttelemaan kollegalleni Kirsikalle.
Kirsikka on kana. Usein se kuuntelee minua pää kallellaan, heilauttaa sitten helttaansa ja alkaa nokkia maata.
Usko tai älä: moni asia yksinkertaistuu kun sen kertoo kanalle. Tätäkään en olisi oppinut Helsingin ydinkeskustan toimistokorttelissa.
Päivi Suutari
Kirjoittaja on tuusulalainen Travel Designer ja yrittäjä, joka seikkailee työprojekteissaan matkailun, hyvinvoinnin ja vertaisyhdistysten maailmassa. Löydät Päivin blogin osoitteesta www.lempeamatkailu.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti