Olen
iloinen ja onnekas yksilö saadessani mahdollisuuden työskennellä
Keravan kartanon tiloissa tänä kesänä. Kartanon vehreä ympäristö on
luovan työn tekemiseen
erityisen hyvä, inspiroiva ja virkistävä. Astuessa sisään vaalean
sävyiseen puiseen taloon minut valtaa äkillinen tarve hymyillä, en ihan
osaa selittää. Hyvä fiilis. Olen kansanmuusikko ja laulaja, ja tänä
kesänä tehnyt talon suojissa sovituksia ja sävellyksiä
kuorolle, sekä suunnitellut monitaiteellista projektia jonka ensi-ilta
on marraskuussa Teatteri Avoimissa Ovissa.
Olen
koittanut kesän mittaan kiivetä kartanon toisen kerroksen rauhaan
näyttelytaulujen keskelle ja pitsiverhojen uumeniin säveltämään niin
monena päivänä kuin
mahdollista. Toisinaan olen jäänyt terassille kuuntelemaan pihapiirin
ääniä ja lekottelemaan auringossa. On hyvin mahdollista että vaikka
miten ääniä vaimentavat luurit päässä olen sovituksia tehnyt, niihin on
päätynyt jotakin vaikutetta Molla ja Maija -vuohien
kutsuhuuteluista (loistavaa seuraa muuten). Ja kanat, tuskin koskaan
olen aiemmin elämässäni tullut luoneeksi emotionaalista suhdetta
kanoihin. Päivän päätteeksi on tullut usein juotua viides kuppi kahvia
alakerran kahvilassa; vahvasti palkinnon tuntua. Välihuoneen
tuotevalikoiman keskeltä on aina yhtä vaikea kulkea ostamatta mitään.
Kartanon
ympäristö sopii minulle: se on samaan aikaan sekä rauhoittava että
täynnä elämää. Pikku hiljaa kesän mittaan olen alkanut tavata myös
ystäviä ja sukulaisia
kartanon pihapiirissä; sieltähän minut löytää.
Toivon
että tilaisuus käyttää kartanon tiloja myös työskentelyyn tulee
kohdalle toistekin, sillä paikka on aivan valloittava. Keravan
maaseutuosion aatelia!
Lotta Hagfors
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti