Hereillä, mutta vielä tokkurassa

Kesä on vierähtänyt jo elokuun puolelle. En voi käsittää sitä. Miten aika onkaan voinut mennä näin huimaa vauhtia? Toisaalta, kesään on mahtunut niin hurjasti asioita, ettei ole sinänsä yllättävää, että aika rientää. Onneksi kartanolla riittää vielä puuhaa elokuun loppuun saakka, joten eipä tarvitse vielä hätäillä. 

Viimeisten parin viikon aikana keskiviikkoiltaisin kartanolla on järjestetty Kerava-aiheisia tarinatuokioita, joissa on ollut huikeita puhujia ja kiitettävä määrä kiinnostuneita kuulijoita. Ulkopaikkakuntalaisena minulla on ollut ilo seurata keravalaisten aktiivisuutta ja mielenkiintoa kartanoa sekä yleisesti Keravan historiaa kohtaan. Kun pöllähdin tänne toukokuun lopulla, minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä Keravasta (ja kyllä, onnistuin eksymäänkin heti toisena päivänä), mutta nyt minulle on muodostunut jonkinlainen tunneside tätä paikkaa kohtaan. Jos en olisi ollut eilen työvuorossa, olisin mielelläni kuunnellut millaisia tarinoita Samuli Isola oli kertomassa kartanon salissa.

Mitä pidemmälle kesä on edennyt, sitä enemmän kartanolla vierailevilta ihmisiltä on herännyt kysymyksiä kartanosta ja sen tulevaisuudesta. Vierailijoita on kiinnostanut kovasti, mitä täällä tapahtuu elokuun jälkeen. Ihmiset kyselevät myös jatkuuko kesäkahvila Foodinin toiminta kenties jossain uudessa toimipisteessä. Halukkaita löytyisi nyt jo varaamaan tunnelmallista kartanoa syksyn juhliin.

Etenkin keravalaisia kiinnostaa kartanon kohtalo. Muutama asiakas on jo kahvilan tiskillä ruvennut haaveilemaan oman kahvilan pitämisestä ja maalaamaan mielikuvia siitä. Tuntuu kuin nukkuva Keravan kartano olisi herännyt talviuniltaan ja ympäröivät ihmiset ovat kuulleet sen äänen. Kartano on hereillä, mutta vielä hiukan tokkurassa.

Kesäkahvila sopii kartanolle melko täydellisesti ja asiakkaiden palaute on osoittanut, että sitä on myös kaivattu. Ihaninta kesässä on kuitenkin ollut kaikki muu vilinä kesäkahvilan lisäksi. On ollut teatteria, joogaa, markkinoita, luentoja ja erilaisia teemailtoja. Myös ilman virallisia tapahtumia kartanolla pyörii kokoajan väkeä, mikä on ihanaa. Olen tavannut mielenkiintoisia, sydämellisiä ihmisiä, joita tuskin olisin kohdannut missään muualla. Keravan kartanolla on hurmaava yhteisöllinen ilmapiiri, ja toivon että mitä ikinä tapahtuukaan jatkossa, että se säilyisi. Kesä on mielestäni osoittanut, että juuri tätä keravalaiset kaipaavat. 

Viikonloppu lähestyy ja nyt tapahtuu taas uutta. Kesäteatteriesitys Kolme Muskettisoturia saa ensi-iltansa huomenna. En ehtinyt katsomaan Risto Räppääjää, sillä työvuorot osuivat valitettavan usein esitysten päälle, mutta nyt minun on ehdottomasti löydettävä päivä, jolloin voin itse päästä nauttimaan esityksestä. Näyttelijät, jotka ovat pyörineet harjoituspäivinä kartanolla, ovat olleet niin suloisia, että haluan nähdä heidät ehdottomasti lavalla.

Toivottavasti sadepäivät hellittäisivät. Vaikka oikeasti minusta kartanolla on tunnelmallisinta kuunnellessa sateenropinaa peltikattoa vasten teekupposen ääressä. 

Rakkaudella,

Kartanon Liisa