Kesä on vierähtänyt jo elokuun puolelle. En voi käsittää
sitä. Miten aika onkaan voinut mennä näin huimaa vauhtia? Toisaalta, kesään on
mahtunut niin hurjasti asioita, ettei ole sinänsä yllättävää, että aika
rientää. Onneksi kartanolla riittää vielä puuhaa elokuun loppuun saakka, joten
eipä tarvitse vielä hätäillä.
Viimeisten parin viikon aikana keskiviikkoiltaisin
kartanolla on järjestetty Kerava-aiheisia tarinatuokioita, joissa on ollut
huikeita puhujia ja kiitettävä määrä kiinnostuneita kuulijoita.
Ulkopaikkakuntalaisena minulla on ollut ilo seurata keravalaisten aktiivisuutta
ja mielenkiintoa kartanoa sekä yleisesti Keravan historiaa kohtaan. Kun
pöllähdin tänne toukokuun lopulla, minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä
Keravasta (ja kyllä, onnistuin eksymäänkin heti toisena päivänä), mutta nyt
minulle on muodostunut jonkinlainen tunneside tätä paikkaa kohtaan. Jos en
olisi ollut eilen työvuorossa, olisin mielelläni kuunnellut millaisia tarinoita
Samuli Isola oli kertomassa kartanon salissa.
Mitä pidemmälle kesä on edennyt, sitä enemmän kartanolla
vierailevilta ihmisiltä on herännyt kysymyksiä kartanosta ja sen
tulevaisuudesta. Vierailijoita on kiinnostanut kovasti, mitä täällä tapahtuu
elokuun jälkeen. Ihmiset kyselevät myös jatkuuko kesäkahvila Foodinin toiminta
kenties jossain uudessa toimipisteessä. Halukkaita löytyisi nyt jo varaamaan
tunnelmallista kartanoa syksyn juhliin.
Etenkin keravalaisia kiinnostaa kartanon kohtalo. Muutama
asiakas on jo kahvilan tiskillä ruvennut haaveilemaan oman kahvilan pitämisestä
ja maalaamaan mielikuvia siitä. Tuntuu kuin nukkuva Keravan kartano olisi
herännyt talviuniltaan ja ympäröivät ihmiset ovat kuulleet sen äänen. Kartano on hereillä, mutta vielä hiukan tokkurassa.
Kesäkahvila sopii kartanolle melko täydellisesti
ja asiakkaiden palaute on osoittanut, että sitä on myös kaivattu. Ihaninta
kesässä on kuitenkin ollut kaikki muu vilinä kesäkahvilan lisäksi. On ollut
teatteria, joogaa, markkinoita, luentoja ja erilaisia teemailtoja. Myös ilman
virallisia tapahtumia kartanolla pyörii kokoajan väkeä, mikä on ihanaa. Olen
tavannut mielenkiintoisia, sydämellisiä ihmisiä, joita tuskin olisin kohdannut
missään muualla. Keravan kartanolla on hurmaava yhteisöllinen ilmapiiri, ja
toivon että mitä ikinä tapahtuukaan jatkossa, että se säilyisi. Kesä on
mielestäni osoittanut, että juuri tätä keravalaiset kaipaavat.
Viikonloppu lähestyy ja nyt tapahtuu taas uutta.
Kesäteatteriesitys Kolme Muskettisoturia saa ensi-iltansa huomenna. En ehtinyt
katsomaan Risto Räppääjää, sillä työvuorot osuivat valitettavan usein esitysten
päälle, mutta nyt minun on ehdottomasti löydettävä päivä, jolloin voin itse
päästä nauttimaan esityksestä. Näyttelijät, jotka ovat pyörineet
harjoituspäivinä kartanolla, ovat olleet niin suloisia, että haluan nähdä
heidät ehdottomasti lavalla.
Toivottavasti sadepäivät hellittäisivät. Vaikka oikeasti minusta
kartanolla on tunnelmallisinta kuunnellessa sateenropinaa peltikattoa vasten
teekupposen ääressä.
Rakkaudella,
Kartanon Liisa
Toivottavasti toiminta jatkuu ensi kesänä! Kesäkahvila on ollut huippuidea (eikä talvikahvilakaan huono juttu olisi:)) Kartano on juuri sopiva kahvilaksi, paljon tilaa, kiva, tunnelmallinen paikka.
VastaaPoista